Pitkästä aikaa osui kamera messiin, kun residenssin karvakaunottaret olivat tarhassa. Taattua mamma-laatua on otokset, mutta pistetään silti kilapilu pystyyn (oikeasti, miksi tuo kilpailu-sana on niin hankala kirjoittaa oikein?). Kuka on mielestäsi kaunein kesäkissa ja miksi?

Ehdokas #1: NAMI NUUKKELI

Ehdokas #2: NOONA TIIKELI

Ehdokas #3: NEKO VEKOTIN

Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan palkinto, joka valmistuessaan arvatenkin on jotakin tilkkuisaa. Aikaa kommentointiin on kesäkuun loppuun.

Mamma ei osallistu, koska sen mielestä valinta on ylivoimaisen vaikeaa...

Tää niiiiin sopii mulle, tää kesäloma. Ja vaikka on viileä kesäloma, niin aina vaan parempi. Jos saa valita +30 helteen ja +12 kesäviileen välillä, niin jälkimmäistä - kiitos. Aivan törkyhyvä ilma kaikenlaiseen käsillä nyhräämiseen :-) Assistentti tosin ei tunnu olevan kovin ahkerassa moodissa:

Eilen innostuin kirjomaan pykäpistoja kissaiseen seinävaatteeseen...olin etukäteen aatellut, ettei toi työ valmistu koskaan, mutta uskomattoman hyvinhän se etenee, kun pistää neulan vaan töihin.  Ipanaiseni (teinit ihmisisoveljet) ottavat rennosti myös, tosin kääpiömpi haluais jo kouluun. Ymmärretään, vastahan tuo sai tietää päässeensä yhteishaussa juuri sinne, mihin hartaasti halusikin. Jos Luoja suo, 3 vuoden päästä leivotaan hänestä puualan artesaani. Mamma visusti toivoo, että näin käy!

Oltiin äsken lapsukaisten kanssa Porvoossa jo perinteisellä "meidän kolmen omalla kesäretkellä". Ohjelma on joka vuosi sama eli  hautausmaalla, Brunbergilla, Puistogrillillä ja kiertoajelu mamman teinivuosien tärkeillä tienoilla. Jätettiin kävelyt Vanhassa Kaupungissa väliin, oli liian kylmää turismoimiseen. Ens kesänä uudestaan!

Viikonlopun ukkosissa hajosi residenssin tv-antennivahvistin, modeemi sekä pöytäkoneen verkkokortti. Onneksi on Kunnon miäs eli Ukkokulta, joka on kunnollisesti kaiken kunnostanut, ja olemme taas kiinni ulkomaailmassa. Aineelliset vahingot taisivat juuri sopivasti jäädä alle kotivakuutuksen omavastuun, harmi. Mutta oli omalla tavallaan tosi kiva olla pari päivää ilman tietokonheita...telkkarista katseltiin tallentimella olleita otoksia, jotka on moneen kertaan pitänyt ehtiä katsomaan. Vanhimmat tais olla maaliskuisia leffoja, miten niin ei oo ollut aikaa??

Karvatassut on kuorona märisseet eteisessä, kun henkilökunta ei ole kantanut tarhailemaan vesisateeseen. Nyt ovat ulkona, ei sada mutta tuulee ihan sojona. Se tarkoittaa sitä, että Nami kohta tilaa isoon ääneen kuljetusta sisälle - hienolle neidille ei sovi, kun tuulee inhasti vastaturkkiin! :-)

Orja on kumartunut laittamaan kenkiä jalkaan. Jääkö jollekin epäselväksi, että me halutaan uuuuuloooos!!!!!???

Nyt saa laittaa tassut ja hännät lepotilaan, peukutkin saa huilata elokuuhun asti... Kiitos kaikille tsempityksestä ja ajatusten voimasta, se auttoi! Noona sai näyttelyssä kumpanakin päivänä sertin omassa luokassaan - ja valittiin myös värin parhaaksi la + su. Vähänx hianoo, siksi me leijutaan! :-) Paitsi ei Ukkokulta, se vaan tuhisee...

Mamman kamera jäi kotiin, oikeastaan onneksi, koska näyttelypaikan valaistus oli taas mitä sattuu ja kunnon kuvat ois jääneet haaveeksi. Onneksi on taitavia ihmisiä, jotka tietää, miten kameran kanssa heilutaan. Mamma tykkäs kovasti tästä kuvasta, tiikerineiti on siinä kovasti paljon oman itsensä näköinen :-) Ei oo meinaan tässä blogissa kovin montaa näin hyvää kuvaa näkyny, ehkä se on parasta vaan lainata noita Siltalan Heikin otoksia.

Nyt on siis Noonushkan kotimaan sertit luokkaan 7 taskussa ja kissaneidin seuraavat kisat on sitten elokuussa Tallinnassa. Ainakin tällä hetkellä tämä on plan A...voishan sitä vähän peukuttaa, että suunnitelmat toteutuis ja saatais nätti neiti aateloitua kansainväliseksi herkkusieneksi. 

Mä näyttelen itseäni eli Noonaa viikonloppuna molempina päivinä Hyvinkään näytelmässä. Kaulurista ei oo tietoakaan, mutta kesäkuun kunniaksi on tuhdit villapöksyt vielä jalassa ja häntä hienona.

Henkilökunta on pakannut laukun ja virittelee kohta kelloa herättämään aamulla ajoissa. Onneksi ei tartte kauaa olla autossa, just ehtii matkalla pienet kauneusunet ottaa. Mut kyllä mä hiekkatien loppuun asti laulan, se kuuluu asiaan. (mamman huom. = ensimmäiset 1,3 km)

Mietin, josko keksis orjalle jonkun yllärin aamuksi...Nami joutui aikanaan Hyvinkäällä pyllypyykille ennen arvostelua. Ehkä jotain yhtä lystikästä?

Terveiset fan clubille - pitäkää peukkuja ja tassuja!

Mammalla on musaidoli, se on EWF - now and forever!!!

Tilkkuidolikin on (yx niistä monista), Bonnie on uskomaton!

Nyt on aika paljastaa monista upeista kissoista se one & only idoli - se on <3 LEO<3. Namin velipuoliherra on mahdottoman suuri, komea, kiltti ja karvainen.  Leo kävi meillä tarkistamassa ulkotarhan kyläreissullaan ja heti piti sohia kameralla:

Ukkeli kyllä ansaitsisi tulla paremmin kuvatuksi, sorry!

Sisarensa eli Lyyli, kaikkien noitakissojen kuningatar, ei ollut kuvaustuulella vaan keskittyi antaumuksella uusien paikkojen tutkimiseen. Onneksi Siltalan Heikki on näytelmissä ymmärtänyt naiskauneuden päälle.

Onneksi on idoleita, itsekullekin mieluisensa!